Longtermismi[1] on filosofinen näkemys, jonka mukaan vaikutusmahdollisuutemme tulevaisuuteen ovat keskeinen moraalinen prioriteetti. Longtermistit korostavat erityisesti tulevien sukupolvien hyvinvoinnin merkitystä ja pyrkivät vaikuttamaan pitkän aikavälin tulevaisuuteen. Longtermismi perustuu kolmeen oletukseen:[2]
William MacAskill on havainnollistanut tulevaisuudessa elävien ihmisten moraalista merkitystä seuraavalla esimerkillä: Patikoija pudottaa harvoin käytetylle polulle lasipullon, joka särkyy. Hän jättää lasinsirut maahan, ja tulevaisuudessa lapsi saattaa loukata itsensä niihin. Riippumatta siitä, tapahtuuko tämä viikon, kymmenen vuoden vai sadan vuoden päästä, että patikoija sai aikaan vahinkoa.[3]
Jos ihmiskunta jatkaisi olemassaoloaan nykyisellä väestön määrällä yhtä kauan kuin tyypillinen nisäkäslaji, tulevaisuudessa elävien määrä voisi nousta satoihin biljooniin.[4] Jos ihmiskunta kykenisi elämään pitempään, määrä voisi olla huomattavan paljon suurempi, varsinkin jos ihmislaji levittäytyisi maapallon ulkopuolelle.
Yksi tapa vaikuttaa pitkän aikavälin tulevaisuuteen on ihmiskunnan sukupuuton ehkäiseminen. William MacAskill, Darius Meissner ja Richard Yetter Chappell kirjoittavat: “Ihmiskunnan selviytymiseen kohdistuu erilaisia riskejä, kuten ydinsota, äärimmäinen ilmastonmuutos, keinotekoiset taudinaiheuttajat ja yleistekoäly. Jos ihmiskunnan olemassaolon jatkumista pidetään positiivisena asiana, ihmiskunnan sukupuuton riskin alentaminen on tapa vaikuttaa positiivisesti pitkän aikavälin tulevaisuuteen.”[5]
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search